Varusmiespalveluksensa päättävällä on koko elämä edessä - ja usein myös levällään. Armeijaan mennään yleensä suoraan lukiosta tai ammattikoulusta. Lyhimmillään toisen asteen opiskelujen päättymisen ja armeijan alkamisen välillä on vain reilu kuukausi. Mikäli tässä ajassa ei esimerkiksi jatko-opiskelupaikkaa ehdi hankkia, se jää armeijan aikana tai sen jälkeen tehtäväksi. Samoin pysyvämpää työpaikkaa on vaikea saada, kun muutamien kuukausien päässä häämöttää pitkä poissaolo.
Kun armeija sitten päättyy, moni kokee olevansa hieman tuuliajolla. Työkokemusta ei ole ehtinyt kerryttää, opiskelupaikkaa ei ehkä ole, mutta silti on jo aikuinen, joka ei ole asunut kotona hetkeen. Suuri ongelma on myös raha, jota ei ole. Armeijan päiväraha on todella pieni, eikä siitä jää juuri säästöön takuuvuokria tai huonekaluja varten. Päivärahat eivät pärjää vertailussa opintotukeen tai työttömyystukeen.
Armeijasta kotiutuminen osuu myös kalenterivuodessa huonoon ajankohtaan. Kotiutua voi heinäkuussa, lokakuussa, tammikuussa tai huhtikuussa. Korkeakouluissa suurin osa koulutusohjelmista alkaa syksyisin, joten opiskelujen alkamista voi joutua odottelemaan yli puoli vuotta. Jos tälle ajalle ei löydy töitä, joutuu nostamaan työttömyyskorvausta, mutta vasta kolmen kuukauden karenssiajan jälkeen. Karenssiaika määrätään, mikäli työttömyys johtuu omasta syystä, esimerkiksi irtisanoutuu itse. Armeijasta vapautuminen rinnastetaan siis työsuhteen omavaltaiseen päättämiseen, vaikka kyseessä ei ole työsuhde mistään näkökulmasta. Armeija-aika ei myöskään kerrytä eläkettä, toisin kuin opiskeluaika.
Varusmiehille jaettavassa 68-sivuisessa oppaassa reserviin siirtymistä käsitellään lyhyehkösti. Oppaassa kehotetaan suunnittelemaan ajoissa töihin menoa ja opiskelupaikan hankkimista. Lisäksi oppaassa todetaan: ”Jos sinulla on opiskelupaikka, niin ilmoita oppilaitokselle opintojesi alkamisesta ja hoida opintotukiasiasi kuntoon.” Kouluillehan ei kuitenkaan voi vain ilmoittaa aloittavansa ja marssia sisään kun niin haluaa. Asunnonhankinnasta ei oppaassa puhuta mitään.
Varusmiesliitto ärähti asiasta viimeksi syksyllä lokakuisen kotiutumispäivän yhteydessä. Tiedotteessaan liitto kritisoi karenssiajan lisäksi korkeakoulujen joustamattomuutta. ”Varusmiespalvelus on ollut vuosikymmeniä osa suomalaista yhteiskuntaa. Kuitenkin palveluksen päättyttyä sujuva opintoihin siirtyminen on onnenkauppaa”, liiton puheenjohtaja Jussi Mäkinen toteaa tiedotteessa.
Korkeakoulut kuitenkin haluavat varusmiehiä pulpetteihinsa. Tammikuun lopussa järjestettiin seitsemännet rekrytointimessut Haminan Reserviupseerikoulussa, joissa kutsutut korkeakoulut saivat houkutella upseerioppilaita hakemaan omiin koulutusohjelmiinsa. Ammattikorkeakoulujen (Metropolia mukaan lukien) ja yliopistojen edustajat houkuttelivat saapumiserien kermaa hakemaan kouluihinsa yhden illan ajan mm. karamellin, kynien, pelien ja jopa söpöjen tyttöjen voimalla.
Onko siis niin, että kaikkensa antaneet varusmiehet potkaistaan orpona kasarmin portista kun palvelusaika on ohitse? Muutama reserviupseerikoulun oppilas vastaili kysymyksiin armeijan tarjoamasta avusta ja kotiutumisesta.
Helsinkiläinen Janne Antinaho, 20 ja Lontoosta kotoisin oleva Quentin Davis, 19, ovat molemmat suorittamassa ns. jälki-RUK:ia, eli
käyvät upseerikoulutuksen varsinaisen 12 kuukauden palvelusaikansa päätteeksi. Siitä koituu yhteensä noin viisitoista kuukautta varusmiespalvelusta. Heidän seurassaan oleva kinnulalainen Mikko Heinonen, 19, on oman vuoden mittaisen palveluksensa puolivälissä. Piakkoin kotiutuvat Antinaho ja Davis eivät ole vielä aivan varmoja intin jälkeisestä ajasta. Ammattikoulun käynyt Antinaho harkitsee joko sopimussotilaaksi ryhtymistä tai sitten työelämään siirtymistä. Lukion suorittanut Davis aikoo hakea opiskelemaan keväällä.
Heinäkuussa kotiutuvalla Heinosella on vielä kaikki auki.
- Minulla on jo opiskelupaikka, mutta toisaalta voisin jäädä myös sopimussotilaaksi, tai hakea opiskelemaan poliisiksi tai opettajaksi. Maanpuolustuskorkeakouluakin olen miettinyt, Heinonen kertoo.
Sopimussotiluus onkin yksi vaihtoehto monelle, joka ei ole ehtinyt löytää töitä tai opiskelupaikkaa. Armeija ei kuitenkaan panosta erityisesti sen puffaamiseen varusmiehille. Antinahon mukaan puolustusvoimat ei ole aggressiivisesti rekrytoinut jäämään riveihinsä, varsinkaan sopimussotilaaksi. Sen sijaan maanpuolustuskorkeakoulua esitellään kyllä kaikille varusmiehille. Haastateltavien palvelustovereista muutama on jäämässä sopimussotilaaksi.
Muuten jatkokoulutusmahdollisuuksia ei esitellä kovin laajasti.
- Parin tunnin infotilaisuus on pidetty yhteishausta ja vaihtoehdoista, Antinaho kertoo.
– Tänne rekrytilaisuuteenkaan ei ollut pakko tulla, mutta oli se merkitty viikko-ohjelmaan, Heinonen lisää.
Neuvontaa on mahdollista saada varuskunnissa toimivilta sotilaskuraattoreilta.
– Vuokrasta ja Kelan kanssa asioimisesta on kyllä annettu neuvoja, Davis sanoo.
– Jotain opinto-ohjausta voisi kyllä olla enemmänkin, miettii Antinaho.
Antinahoa ja Davisia ei reserviin siirtyminen kuitenkaan jännitä tai ahdista.
– Mukavaa on päästä pois! Normaali elämä odottaa jo, he toteavat.
Jyväskyläläisellä Antero Jokitalolla, 20, armeijaa on myös vielä puolisen vuotta jäljellä. Ammattikoulusta valmistunut Jokitalo ehti hankkia opiskelupaikan ennen palvelukseenastumista. Insinööriopinnot hän aloittaa Helsingissä ensi syksynä.
- Ennen koulun alkua kesällä aion mennä töihin. Asuntoakaan ei vielä ole, Jokitalo kertoo.
Asuntoa hän aikoo etsiskellä kavereiden kautta. Jokitalon palveluspaikassa Kajaanissa sosiaalikuraattoreilta on saanut neuvontaa hyvin esimerkiksi Kelan kanssa asiomisesta. Myös Maanpuolustuskorkeakouluun on tutustuttu ohjatusti, muttei muihin opintovaihtoehtoihin. Taloudellisesti intti on Jokitalon mielestä vaikeata aikaa.
- Päivärahat on tosi pieniä. Ei niistä mitään saa säästöön, ja hankalaa olisi päästä jaloilleen vain niiden turvin. Ilman mahdollisuutta lainata rahaa olisi kyllä vaikeata, Jokitalo huokaisee.
Lähteet: kela.fi, mil.fi, Varusmiesliitto ry
