Olen nainen, ja siksi pelaaminen on mielestäni ajanhukkaa. Konsolipelit eivät yksinkertaisesti ole kehittävää vapaa-ajanviettoa; ne passivoivat, hämärtävät todellisuudentajun ja vievät sosiaaliset taidot. Nykyään ovat kaikenmaailman PlayStationit ja Xboxit viemässä miesten aikaa pois olennaisista asioista, meistä naisista. Mikseivät miehet voisi ohjaimella räpeltämisen sijaan vaikkapa katsoa jotain televisiosta heilojensa kanssa? Miten sitä nyt päivittäisessä elämässään pärjäisi ilman tietoa viimeisimpien Big Brother -jaksojen tapahtumista tai Tuksun toilailuista? Ei niistä peleistä yhtä syvällisiä teemoja löydy.
On se muutenkin käsittämätöntä, kun miehet ottavat itselleen harrastuksen, joka ei keskity heidän naistensa ympärille. Taitavat nämä olla kiinnostuneempia pikselihahmojensa kehityksestä kuin suhteensa tilasta. Kaikkihan sen nyt ymmärtävät, ettei parisuhde voi mitenkään olla hyvällä mallilla, elleivät sen osapuolet vietä jokaista hetkeään yhdessä. Sen lisäksi miehet eivät tunnu tajuavan, että kun me naiset menemme ulos ystäviemme kanssa, kotiin jäävän on hoidettava kotityöt eikä tuhlattava aikaa mihinkään peleihin. Ei sitä pitäisi joutua rautalangasta vääntämään.
Kaiken kukkuraksi pelit maksavat maltaita. Me naiset emme kyllä ikinä tuhlaisi rahaa tuollaisiin turhanpäiväisiin humputuksiin. Eivätkö miehet tajua, miten monta meikkituotetta, merkkivaatetta tai kenkäparia yhden ainoan pelin hinnalla saisi? Helposti tuollainen touhu muutenkin karkaa käsistä, tunnin peliaika illassa muuttuu väistämättä vielä joskus neljäksitoista tunniksi päivässä. Luotettavat valtakunnalliset tutkimuksetkin todistavat pelaajien olevan tavallista väestöä aggressiivisempia. Väkivaltaisten pelaajien promillen suuruinen osuus kaikista harmittomista pelaajista on naurettavan suuri. Kouluammuskelujen kaltaiset murhenäytelmätkin ovat yksinomaan peliteollisuuden syytä, sillä mikään muu tässä yhteiskuntamallissa ei voisi ajaa noita surkeita ihmisiä tekemään sellaisia veritekoja.
Kaiken yllämainitun huipuksi peliteollisuuden propaganda on alkanut väittää meidän naisten pelaamisen lisääntyneen viime aikoina räjähdysmäisesti, mikä ei tietenkään voi pitää paikkaansa. Me olemme liian järkeviä sekaantuaksemme moiseen ajanhukkaan. Lähdenkin tästä siis ostamaan itselleni uutta huulipunaa, sillä aikaisemmat sävyni eivät millään sovi uuteen laukkuun, jonka eilen ostin. Auta armias, jos mieheni on käyttänyt nekin rahat johonkin uuteen peliin.
