Vielä 2000-luvun alussa teinit kulkivat paikasta toiseen kannettavan CD-soittimen kanssa. Itse ainakin prassailin kaveriporukassa hienoilla Sonyn korvalappustereoilla. Innostukseni laantui isosiskoni saatua ikioman Minidisc-laitteen, jota silloin tällöin salaa lainasin. Oli ihmeellistä, kuinka musiikki mahtuikaan niin pieneen tilaan! Minidiscillä ei kuitenkaan pitkään prassailtu – tätä formaattia on jälkiviisaasti analysoitu niin sanottuna väliinputoajana. Harmi, mielestäni minidiscit olivat todella suloisia.
Kesällä 2006 koin herätyksen. Olin tuolloin kesävaihdossa Hollannissa, ja kuljeskelin pitkin Amsterdamin katuja Sonyn CD-soitin kourassani. Eräs indonesialainen tyttö nauroi upealle vehkeelleni ja näytti omaa iPodiaan: ”You should get one of these, you can run and jump around and still the music keeps playing!”. Väitin vastaan ja ylistin omaa Sonyani, vaikka heti Suomeen palattuani ostinkin itselleni mp3-laitteen.
Mutta mitä musiikkia 2000-luvulla kuuntelemme hienoista älypuhelimistamme tai mp3-soittimistamme? Emme ainakaan uutta popin kuningasta, koska sellaista ei ole vielä syntynyt. Mitä todennäköisimmin suuri osa tämän päivän teineistä kuuntelee artisteja, jotka ovat nousseet pinnalle kykykilpailujen kautta. Enää ei harjoitella vuosikausia autotallissa, vaan mennään tekemään itsestä julkkis TV-kameroiden eteen ja kappas! Levytyssopimus on taattu.
Mielestäni on hälyttävää, miten paljon musiikin kuluttajille tuutataan tosi-TV-tavaraa. Tai no, musadiggarit ja musahypettäjät löytävät kuunneltavansa muualta, mutta tavalliset tallaajat ostavat sen, mitä televisio meille myy. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon brittiläisen Talent-tuomarin Simon Cowellin levy-yhtiö Syco. Jenkkiartisti Labrinth on ensimmäinen muusikko kuuteen vuoteen, joka on kiinnitetty tähän levy-yhtiöön ilman tosi-TV-taustaa .
X-Factor, Idols, Talent, The Voice Of Finland… Milloin tähän kaikkeen kyllästytään? Musiikin suurkuluttajana vaadinkin nyt teitä, muusikot, astumaan barrikadeille! Lähettäkää demojanne radioihin, tunkekaa kapakoihin esiintymään! Tahdon tulevaisuudessa kuulla muutakin kuin jo kertaalleen naamansa televisiossa kuluttaneiden nuorten yrityksiä tulla uusiksi Jenni Vartiaisiksi.
Ehkäpä minulla ei ole vaihtoehtoja. Tällä viikolla starttaa uusi formaatti The Voice Of Finland, jossa poptähdet arvostelevat laulajia vain tämän äänen perusteella. Ehkäpä me saamme Suomeen oman Susan Boylen, joka susirumana laulajattarena hurmaa kaikki fantastisella äänellään. Tai sitten vuoden vaihteessa starttaava Idols tyrkyttää meille jumalaisen seksikästä teiniprinsessaa, joka vibratoäänellään laulaa kanssasisarensa suohon. Niin tai näin, seuraava suuri tähti tulee syntymään televisioformaatin kautta. Damn it.
