Ilmaisen rahan ihmemaa
Kirsi auttaa taloudellisissa vaikeuksissa olevia himoshoppaajia Livillä. Helsingin Sanomat uutisoi 8,3 prosentilla aikuisväestöstä olevan maksuhäiriömerkintöjä. Itä-Pasilassa ulosottovirasto muistaa ystävääni kirjeellä. Se lentää saman tien avaamattomana roskakoriin, sillä ei sitä pysty kuitenkaan maksamaan.
Ystäväni on 21 ja menettänyt luottotietonsa aikoja sitten. 18-vuotiaana maailma tuntui olevan mahdollisuuksia täynnä, eikä tyhjä tili perjantai-iltana tuottanut ongelmia. Netti pursusi pikavippisivustoja, ja 200 euroa kilahti tilille tuossa tuokiossa. Äkkirikastuminen avasi mahdollisuuksien viikonlopun, Visa vinkui baaritiskillä eikä takaisinmaksulle saati koroille uhrattu kokonaista ajatustakaan. Pikavipin hakeminen oli nopeaa ja helppoa, eivätkä vippien tarjoajat turhilla kysymyksillä vaivanneet. Velat unohtuivat ja elämä maittoi. Muutaman vuoden päästä ystäväni huomasi olevansa kusessa.
Kun on menettänyt luottotietonsa parikymppisenä, vastaan tulee liuta ongelmia. Vastikään juridisen täysi-ikäisyyden saavuttaneelle huithapelille ei tullut mieleenkään, että suurin osa vuokranantajista suhtautuu luottotietonsa menettäneeseen asunnonhakijaan varsin nihkeästi. Matkapuhelin täytyy rekisteröidä ystävän nimelle, eikä lainaa heru pankista. Parin vuoden takaisista ilmaisilta tuntuneista baari-illoista ja nettikauppojen heräteostoksista joutuu maksamaan kymmenkertaisesti takaisin. Silloin eivät pikavipit enää auta.
Missä syntyi tämä sukupolvi, jolle raha on itsestäänselvyys? Ei rahaa saa ilmaiseksi nappia painamalla. Milloin syntyivät ne vanhemmat, jotka eivät koe tehtäväkseen opettaa jälkikasvulleen vastuullista rahankäyttöä?
Jos nykyajan vanhemmat eivät enää kykene opastamaan lapsiaan raha-asioissa, vastuu olisi loogista siirtää kouluille.
Sen sijaan, että opetellaan äärimmäisen yleishyödyllistä derivointia ja piin likiarvoja, olisi huomattavasti tarpeellisempaa opettaa tulevaisuuden toivoille budjetointia, säästämistä ja lainojen korkopolitiikkaa.
Näin voitaisiin kenties merkittävästi ennaltaehkäistä maksuhäiriömerkintöjen surullisia tilastoja.
Vaihtoehtoisesti jokainen vastuuton nuori voisi vain yrittää ajatella perjantain tyhjää tiliä pidemmälle. Maalaisjärjellä varustetulle henkilölle ei voi olla liian haasteellista pysähtyä hetkeksi miettimään, onko nyt aivan välttämätöntä päästä sinne baariin tänään. Viikonloppuja onneksi tulee ja menee. Miinusta kerta toisensa jälkeen huutava tili kertoo ehkäpä tarpeesta hidastaa tahtia ja hankkia muitakin tulonlähteitä kuin pikavipit.
Samaan aikaan kun ystäväni voi vain odottaa maksuhäiriömerkintöjensä vanhenemista, kiitän kauniisti vanhaa kansaa edustavia vanhempiani: he ovat opettaneet minut säästämään tilanteessa kuin tilanteessa. Parempi vähän pihistellä nuorena kuin itkeä luottotietojen perään vanhempana.
Kaupunkiradio
