Kameleontti taipui tangoon
”Tango on tanssina kiihkeä ja tulenliekin omainen. Välillä se lepattaa viehkeästi, välillä palaa roihuten. Kaikki patoutuneet tunteet saa huutaa ulos vereslihalla.” Kädet huiskivat ja ääni muuttuu pehmeän kohtalokkaaksi, kun Yona innostuu kertomaan, mikä tangossa meihin suomalaisiin oikein vetoaa.
Yona eli Johanna Pitkänen on laulaja ja lauluntekijä, joka ei pelkää hätkähdyttää. Aikaisemmin taidepopin saralla kunnostautunut nainen osallistui kesällä 2013 Seinäjoen Tangomarkkinoille ja tuli kilpailussa toiseksi.
Maaliskuisena iltapäivänä tuore kolmekymppinen lusikoi lounaskeittoa helsinkiläisessä ravintolassa ja hymyilee. Kevät on tullut aikaisin, ja keijukaismainen Yona vaikuttaa kaikin puolin tyytyväiseltä.
Seinäjoen Tangomarkkinoille osallistumista Yona oli pohtinut jo pitkään. Laulajatarta kutkutti ajatus ihanan iltapuvun päälle pukemisesta ja esiintymisestä suurella lavalla ison orkesterin säestämänä. Pitkään kytenyt haave sai tulta alleen, kun yllytyshulluksi itseään tituleeraavan artistin ystäväpiiri lähes pakotti laulajattaren toteuttamaan haaveensa.
Yonan perinteisestä tangoilmaisusta poikkeava pehmeän naisellinen laulutyyli aiheutti kilpailussa ihmetystä, mutta hän ei palautteesta lannistunut.
”En ole niin innoissani vallitsevasta trendistä, jossa naiset laulavat tangoa kuin miehet. Naisen anatomia ja äänihuulet ovat erilaiset kuin miehen, joten jos nainen pyrkii laulamaan kuin mies, lopputuloksena on koilotus.”
”Kun mä en sitten koilottanukaan, se oli ihmisille järkytys. Mä en koilota, koska en a) osaa ja b) koska se on mun mielestä tarpeetonta.”
Finaalivaiheessa Yonalle kuitenkin selvisi, ettei kuningatar-titteli olisikaan häntä varten. Keikkoja olisi täytynyt tehdä pienellä budjetilla ja kiireisellä tahdilla, kun laulajatar itse olisi halunnut panostaa isoon orkesteriin ja laatuun. Yona pyysi tuomaristolta vapaaehtoisesti, ettei häntä valittaisi voittajaksi. ”En tosin hetkeäkään uskonut, että olisin voittanut. Ykköseksi tullut Heidi Pakarinen pesee mut laulutaidollisesti mennen tullen.” hän toteaa.
Yonan debyyttialbumi julkaistiin vuonna 2010, ja samana vuonna hänet palkittiin Vuoden tulokas -Emmalla. Ura on tästä asti ollut nousujohteinen, ja yhteistyötä on tehty niin räppäreiden, jazz-muusikoiden kuin reggae-artistien kanssa.
Tangoon uppoutuminen on artistin mukaan hämmentänyt kuitenkin sekä omia faneja että tangokansaa. Yonaa tämä lähinnä huvittaa. ”Musta on vaan hirveän hauskaa kun ihmiset ovat niin ihmeissään. Mikä tässä nyt on niin ihmeellistä?” laulajatar naurahtaa.
Eikö artisti sitten missään vaiheessa pelännyt uskottavuutensa puolesta?
”En mä kyllä pelännyt, mikä v***n uskottavuus muuten? Mä teen asiat niin kuin teen. Joitakin se ihastuttaa ja joitakin vihastuttaa, mutta mä olen ylpeä itsestäni.”
Yona on muusikin monitaituri, jolla on tahtoa ja taitoa monenlaisen musiikin tekemiseen. Omasta tyylistä kysyttäessä laulajatar parahtaa nauraen: ”Sehän koko ongelma onkin, kun ei mulla ole tyyliä. Mun on kaikilla elämän osa-alueilla, pukeutumisesta lähtien, hirveän vaikea päättää, millainen mä haluaisin olla. Että olenko nyt sellainen cool Samuji-tyyppi vai onko mulla jotain niittejä vai mikä mä oon.”
Tangohurahduksen hedelmänä syntyi helmikuun lopussa ilmestynyt Tango à la Yona -levy, jolla kuullaan ikivihreitä tangoja sekä kaksi itse sävellettyä teosta. Levyllä soivat kauniisti muun muassa klassikot Soi maininki hiljainen sekä Sulle silmäni annan. Yhteistyössä Kerkko Koskisen kanssa syntyi kappale Tulppaanisi. ”Mä en ole ikinä tavannut yhtä stereotyyppistä hullua taiteilijaa kuin Kerkko”, Yona naurahtaa pilke silmäkulmassaan, ”mutta sen seurassa on hyvin mielenkiintoista, ja sillä on kultainen sydän.”
Tällä hetkellä Yona keskittyy arjessaan uuden luomiseen. Päivät kuluvat studiolla, kirjoittaessa ja säveltäessä. Myös täydelliselle tekemättömyydelle on jätettävä tilaa. Yona kiittelee koiraansa Uunoa siitä, että tämä pitää hänen jalkansa maan pinnalla minäkeskeisen musiikkibisneksen tiimellyksessä.”Me mennään aina kello 12 koirapuistoon ja tavataan muita koiranomistajia. Se on musta tosi kiva, koska ei niitä kiinnosta mun ammatti tai status.”
Tekeillä on uusi levy, arki on mukavan vaihtelevaa ja elämä tuntuu olevan kaikin puolin mallillaan. Onko laulajattarella mitään, mitä hän elämässään muuttaisi?
”Tässä ammatissa on myös varjopuolensa. Musiikkibisnes on ihan perseestä, ja talous on vaikea pitää tasapainossa, varsinkin kun tuhlaan kaikki rahani heti kun sitä tulee. Unelmoin pääseväni metsän rauhaan pois tästä häslingistä ja pelleilystä. Mutta kyllähän tämä on ihana ammatti.”
Kaupunkiradio
