Alaston totuus

Sauna, maalaustaide ja musiikkivideot: alastomuutta on joka paikassa. Luulisi, että me modernit suomalaiset olisimme tottuneet siihen. Hollantilaisen Dries Verhoevenin Ceci n’est pas… -teoksen päätöskohtauksessa 83-vuotiaan naisen oli määrä istua 16. marraskuuta Helsingin Lasipalatsin aukiolle asetetussa lasivitriinissä alastomana, nuoren naisen naamio kasvoillaan. Helsingin poliisi kuitenkin kielsi kohtauksen esittämisen sen alkuperäisessä muodossa, ja esiintyjä joutui pukemaan päälleen alusvaatteet.

Vaikka taiteen vapaus on Suomessa turvattu perustuslailla, kielsi poliisi alastonkohtauksen esittämisen vedoten sukupuolisiveellisyyden julkiseen loukkaamiseen. Teosta on aiemmin esitetty yhteensä kuudessa maassa, joista ainoastaan Suomessa alastonkohtaus on joutunut sensuurin näppeihin. Dries Verhoevenin teos oli osa Helsingissä vuosittain järjestettävää kansainvälistä Baltic Circle -nykyteatterifestivaalia. Teoksen kantaesitys oli toukokuussa 2013 Alankomaissa ja sen jälkeen teos on esitetty Saksassa, Ranskassa, Itävallassa ja Sveitsissä.

Taiteilijan mukaan esityksen oli tarkoitus tutkia ihmisten mielikuvia ikääntyvästä kehosta ja siitä, miten reagoimme nähdessämme jotain tavallisesta poikkeavaa. Verhoeven on poliisin päätöksestä tyrmistynyt. ”Minusta tuntuu, että samaan aikaan kun internetillä ja markkinoinnilla on taipumus käydä yhä pornografisemmiksi, julkisen tilan käyttäytymissäännöistä tulee yhä siveämpiä. Helsingin poliisin sensuuri tekee haavoittuvaisesta ja rehellisestä kuvasta epäilyttävän. Se on häpeilemätön hyökkäys sananvapautta vastaan”, toteaa pettynyt Verhoeven festivaalin julkaisemassa tiedotteessa.

Kieltopäätöksen tehneen Helsingin poliisilaitoksen ylikomisario Ari Taipaleen mukaan kohtaus täytti sukupuolisiveellisyyden julkista loukkaamista koskevan kriminalisoinnin tunnusmerkistön. ”Tällaisesta tilanteesta ei ole vastaavia oikeustapauksia. Nykysäädökset eivät ole tarkkoja siitä, milloin tämä lakipykälä täyttyy”, toteaa Taipale Ilta-Sanomille antamassaan haastattelussa.

Samaa mieltä lain epäselvyydestä on myös Tampereen yliopiston julkisoikeuden yliopistonlehtori Pauli Rautiainen. Rautiainen kertoo Helsingin sanomille antamassaan haastattelussa, että nykysäädännön mukaan riittää, jos yksikin potentiaalisesti pahastuu näkemästään ja tekee rikosilmoituksen. ”Poliisi on toiminut sinänsä loogisesti lainsäädännön mukaan”, toteaa Rautiainen.

Laki on vaikeatulkintainen etenkin taiteen osalta, sillä sen tunnusmerkistössä ei huomioida taiteellisen ilmaisunvapauden erityispiirteitä.

Baltic Circle -festivaalin johtaja Eva Neklyaeva on tästä harmissaan. “Olen surullinen että jouduimme tähän tilanteeseen ja toivon, että tämä medianäkyvyys johtaa siihen, että saamme parempaa lainsäädäntöä. Tämä poliisi–taide -vastakkainasetelma on liian helppo ja toivon, että julkinen keskustelu kääntyisi enemmän itsekritiikkiin ja analyysiin siitä, onko yhteiskuntamme menossa konservatiivisempaan suuntaan”, toteaa Neklyaeva Yleisradiolle antamassaan haastattelussa.

Helsingin sivistystoimen apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen on jälkikäteen pahoitellut poliisin päätöstä Helsingin kaupungin internetsivuilla julkaistussa tiedotteessa. Viljasen mukaan sananvapauteen kuuluu se, että sana voi ärsyttää ja herättää pahennusta, mutta se ei kuitenkaan ole riittävä peruste sananvapauden rajoittamiseen. Hän moittii Helsingin poliisia siitä, ettei se ottanut päätöstä tehdessään huomioon teoksen taiteellista luonnetta.

Nettipoliisi, ylikonstaapeli Marko Forss puolustaa poliisin toimintaa Uuden Suomen blogissaan: ”Nyt puheena olevasta asiasta voidaan olla montaa mieltä, mutta kritiikki asiasta tulisi kohdistua poliisin sijaan lainsäätäjään. Poliisi kun ei voi tulkita säännöksiä mielivaltaisesti. Poliisi kertoi, että esityksen voi pitää ns. ”omalla riskillä”, mutta se ei olisi poistanut puuttumisvelvollisuutta jonkun pahastuneen soittaessa asiasta.”

Baltic Circle -festivaali aikoo tehdä poliisin päätöksestä valituksen hallinto-oikeuteen. Festivaalin johtaja Neklyaeva on ylikonstaapeli Forssin kanssa kuitenkin samaa mieltä siitä, että vika ei ole yksin poliisin toiminnassa. Kyse on hänenkin mukaansa ennen kaikkea kriminalisointipykälän epäselvästä muotoilusta. Neklyaeva toivookin, että valitus hallinto-oikeuteen ajan mittaan selkeyttäisi lain ja taiteen välistä raja-aitaa.

Kuva: Baltic Circle, Willem Popelier

jaa artikkeli: