Ei ole hauska tutustua

Minulla on erittäin hyviä ystäviä, ja heitä on mielestäni täysin oikea määrä. En tarvitse enempää ystäviä, joten uusiin ihmisiin tutustumisesta on tullut matemaattista analyysia.

Kun kahdesta ihmisestä tulee ystäviä, he aloittavat hyvin pitkän reaaliaikaisen tiedonvaihdon. Tärkein tieto vaihdetaan liikuttamalla suun edessä olevaa ilmaa ja käyttämällä lihaksia eri asennoissa – tunnetaan kansan parissa puhumisena. Näkyvän informaation lisäksi on näkymätön data. Ihminen elää interaktiivisessa maailmassa, jossa hän antaa itsestään koko ajan infoa ympäristöönsä. Ihmiset keräävät toisistaan tietoa ollessaan toistensa vaikutuksen alaisina. Kerätty aineisto ladataan toisten tiedoista koostuviin kansioihin, joita ihmiset pitävät muistissaan. Näissä kansioissa on kaikki informaatio toisesta – tapaamisestanne tähän hetkeen. Kansioista voidaan palauttaa kaikki kännisekoilusi salamannopeasti pinon päälle, ja ne voidaan siirtää illanistujaisispöydässä istuvien ihmisten muisteihin. Ihmiset hallinnoivat toisistaan uskomatonta määrää dataa. Valitettavasti minun kiintolevyni alkaa olla täynnä.

Autisti laserdiscossa

Uuteen ihmiseen tutustuessa alan tehdä hänestä analyysia. Onko kyseinen ihminen tarpeellista infoa, ja jos on, niin miten saan hänet pakattua mahdollisimman pieneksi kansioksi. Persoonallisuus, yleinen olemus ja kanssakäymisemme laatu pisteytetään. Jos kaikkien kohtien parametrit täyttyvät, niin luon hänestä kansion. Jos emme tapaa seuraavaan kuukauteen uudestaan, niin kansio poistetaan. Nyt olen valmis vastaanottamaan uuden ihmisen tiedot, mutta se tarkoittaa sitä, että joudun taas poistamaan yhden ala-asteaikaisen luokkatoverini kansion. Emmehän oikeastaan olleet Janin (Jarin?) kanssa edes kauhean hyviä ystäviä. Muistaakseni.

Tässä kohtaa joku voisi väittää, että olen vain hirveä mulkku. Myönnän, että siltä se voi vaikuttaa, mutta tosiasiassa olen optimoinut tiedonvarastointini. Varastoimalla vain tärkeää ja tarpeellista tietoa, joka on pakattu mahdollisimman pieneen muotoon, pystyn pitämään muistini reservissä isoa tilaa. Tyhjäksi jäänyttä tilaa voidaan käyttää muiden prosessien suorituskyvyn parantamiseksi. Tämän takia en ole koskaan elämäni aikana eksynyt. Helsingin kartan vuoksi jouduin esimerkiksi poistamaan mielestäni yläasteen historianopettajani kissojen nimet.

Dementikko Jukolan viestissä

Ihmisellä on todella paljon turhaa tietoa päässään. Älä sekoita tätä nippelitietoon, koska sen avulla pidetään ihmiset vierellä leirinuotiolla. Turhaa dataa on esimerkiksi muistijälki kaikista avaimenperistäsi, kuten varmasti nyt huomasit. Et tule tekemään tämän datan kanssa yhtikäs mitään – paitsi ehkä, jos joku niistä löydetään vedestä nostetun ruumiin taskusta. Miten sitten pääset turhasta datasta eroon? Oppimalla joka päivä jotain uutta. Tieto kulkee toisesta korvasta sisään ja poistuu toisesta, mutta siinä välissä voi mennä 25 vuotta. Pitäessäsi itsesi koko ajan oppimiselle alttiina, optimoit aivotoimintasi suorituskyvyn ja pidät kansiot käyttökuntoisina.

Kun tutustun uuteen ihmiseen, haluan tietää hänestä kaiken. Ymmärtämällä paremmin kohdetta pystyn antamaan hänelle räätälöidyn ystävyyden kokemuksen. En jaksa tutustua uusiin ihmisiin enää täydellä teholla, koska resurssini ovat kiinni jo aikaisemmin luoduissa ystävyyksissä. Eli kun tavataan, niin älä ihmettele, jos tarkastelen sinua kuin autisti laserdiscoa.

jaa artikkeli: