Kukkien ja keijujen taikaa

Keijutaiteilijana tunnettu Linda Peltola ammentaa töidensä aiheet luonnosta. Lukuisten näyttelyiden lisäksi hänen satumaiset postikorttinsa ovat saavuttaneet suosiota ulkomaita myöten. Vaikka Linda nauttii keijumaailmasta, on oma puutarha ollut hänen pitkäaikainen unelmansa. Sen täydentää palanen villiä metsää. Tänä vuonna ilmestyi Lindan esikoiskirja Kevätihmisen puutarhakirja.

Linda taianomaisessa puutarhamökissään. Kuva: Nina Pihlas

Taiteilija kirjoitti puutarhakirjan. Mikä ajoi sen tekemiseen?

Halusin saada yksiin kansiin kaiken sen tunnelman ja aistielämyksen, jonka kevätpuutarha kokijalleen tarjoaa. Aiheesta on julkaistu lukuisia todella kattavia tietoteoksia. En halunnut yrittää niin sanotusti keksiä pyörää uudelleen ja toistaa samoja asioita.

Nykyisin internetissä on rajattomasti ilmaista tietoa kasvilajeista ja puutarhanhoidosta, joten tietokirjojen tulisi mielestäni olla paitsi ytimekkäitä, myös erityisesti visuaalisesti kauniita ja inspiroivia. Kevätihmisen puutarhakirjassa kuvien valinta oli minulle tärkeä prosessi. Kuvan tulee olla jollain tavalla erityinen; esimerkiksi tunnelman, taustan tai valaistuksen suhteen. Olen ollut valtavan iloinen, että lukijat ovat kiinnittäneet huomiota täysin samoihin asioihin kuin minä, ja toivomani tunnelma on sitä kautta selkeästi välittynyt.

Kuva: Linda Peltola

Millaisia ovat taiteesi teemat? 

Luonto, kukat, kauneus, voima ja ykseys luonnon kanssa ovat kuvataiteeni ja kirjoitusteni teemoja. Moderni ihminen voi olla hyvinkin vieraantunut luonnosta, ja se on sääli, sillä olemassaolomme perusta on kuitenkin luonto.

Sinut tunnetaan keijutaiteestasi. Miten keijut tulivat elämääsi?

Keijut tulivat elämääni vasta ihan aikuisiällä. Minulle keijuissa yhdistyvät naisellisuus, rakkaus luontoon ja satumainen elämä. Lisäksi keijuissa on salaperäistä kauneutta. Keijut ovat olleet maalausteni aiheena nyt jo noin 10 vuotta, ja olen saanut niistä valtavasti iloa.

Alun perin työni keskittyivät lähinnä maisemiin, luontoon ja kukkiin. Halusin kuitenkin taiteilijana oppia lisää anatomiasta. Uudenlainen fantasiamaailma alkoi avautua, koska pelkkien ihmismallien maalaaminen tuntui hieman tylsältä. Keijuni ovat ehkä enemmän ihmismäisiä hahmoja kuin yliluonnollisia olentoja.

Ehkä meissä jokaisessa asuu pieni keiju, joka ilmentyy rakkautena ja yhteytenä luontoon ja maan vaalimiseen. Vuosien mittaan olen saanut paljon palautetta maalauksistani eritoten naisilta, jotka ovat kokeneet keijuhahmot joillakin tapaa voimaannuttavina. Keijut ovat vahvoja ja herkkiä samaan aikaan – aivan kuten me naisetkin olemme.

Kuva: Nina Pihlas

Millainen keiju itse olisit?

Minusta tuntuu, että olen tällä hetkellä leikisti juuri sellainen keiju kuin haluaisinkin olla – saan olla tekemisissä kukkien kanssa sekä siirrellä ja istutella niitä paikasta toiseen omassa metsäpuutarhassani. Saan elää pienessä paratiisissani. Nautin hetkistä ja luonnosta lintuineen ja eläimineen. Ilahdun aina kun näen siilin, oravan tai jonkin kauniin linnun, kuten palokärjen tai haukan. Lapsenomainen innostus luonnosta on varmasti sitä oman sisäisen keijuni heijastumaa.

Kuva: Linda Peltola

Voiko ilman luontoa olla taidetta?

Luonnon monimuotoinen kasvusto ja eliöstö ovat edellytyksiä myös meidän ihmisten olemassaololle – joten ei, en usko että ilman luontoa voisi olla myöskään taidetta. Vaikka me ihmiset yritämme kopioida ja aistia luontoa niin maalauksiin, kirjoituksiin kuin puutarhoihimme, on luonto itsessään aina täydellinen. Täydellisempi kuin mikään ihmisen tekele. Se kunnioitus tulisi mielestäni muistaa pienissäkin teoissa.

Itselläni siitä muistutuksena toimii palanen metsää etupihallani. Vaikka kuinka innostun piipertämään istutusalueita perennoille, pensaille tai ruusuille, pienen pihametsikön haluan säilyttää tietynlaisena pyhänä paikkana, johon en kajoa. Keväisin se on täynnä upeita kieloja ja metsäimarretta, syksyllä kerään sieltä mustikoita ja sieniä. Näen tuon metsänpalasen aina olohuoneeni ikkunasta ja se tekee minut onnelliseksi. Se on omalla tavallaan täydellinen kaikkina vuodenaikoina.

Kevään narsissiloistoa Lindan puutarhassa. Kuva: Nina Pihlas

Miten toivot taiteesi vaikuttavan ihmisiin? Piileekö taustalla viesti esimerkiksi luonnon kunnioittamisesta?

Luovuus on tietynlaista energiaa. Ehkäpä se on yhteyttä johonkin kollektiiviseen tajuntaan, mistä me ihmiset suodatamme esiin aiheita, jotka ovat juuri sillä hetkellä tärkeitä koko maailmalle. Innostus ja kepeys luomisvaiheessa välittyvät maalauksesta aina katsojalle. Siksi luovan ihmisen on tärkeää keskittyä aina siihen aiheeseen, joka kulloisenakin hetkenä itseä inspiroi.

Niin paljon kuin keijuja rakastankin, tunnen että elämässäni on nyt alkamassa jokin uusi vaihe. Tällä hetkellä elämäni on hyvin puutarhapainotteista. Nautin siitä suuresti, se on ollut unelmani jo pidemmän aikaa. Puutarhasta kirjoittaminen ja sen ihanimpien hetkien valokuvaaminen ovat tällä hetkellä ne asiat, joista saan kaikkein eniten nautintoa ja sisältöä elämääni. Ehkä se vain syventää luontoyhteyttäni entisestään.  Sitä en vielä tiedä, kuinka se ilmentyy taiteessani. Elämä ja luovuus ovat aina jatkuvaa uudistumista – aivan kuten luontokin uudistuu vuosi toisensa jälkeen.

Etusivun kuva: Susanna Peltola-Toppari

jaa artikkeli: