Yhden miehen pitkä elokuva

Miehen risuparta ja paljaat kädet ovat veren tahrimat. Mies putoaa polvilleen nyyhkyttäen ja päästää käsistään pienen pehmolelukoiran. ”Kiitos!”, kuuluu kameran takaa, ja elokuvaohjaaja Arttu Haglund, 31, hymyilee tyytyväisenä.

Kuva: Theofanis Kavvadas

Tammisaaren juna-asemalla kuvataan suomalaista elokuvaa, joka kantaa nimeä Poissa. Se kertoo Matista, jonka eltaantunut arki tyttären, vaimon ja tylsän työpaikan välissä muuttuu kertaheitolla, kun eräänä päivänä Matti siirtyy silmänräpäyksessä kilometrien päähän. Eikä siirtymä jää viimeiseksi.

Poissa ei kuitenkaan ole tavanomainen suomalainen elokuvaprojekti, sillä elokuvaa on tehty vuodesta 2010, ja pääkuvausjakso on kestänyt lähes puolitoista vuotta. Kyseessä on nimittäin täysin omakustanteinen pitkä elokuva.

”Ystäväni Avi Heikkinen lähetti sarjakuvakäsikirjoituksensa luettavakseni syksyllä 2010, ja totesin heti, että samasta ideasta voisi tehdä elokuvan. Dionysos Films tarjosi elokuvaa ensiksi 28-minuuttisena novellielokuvakilpailuun, mutta kun elokuvaa ei valittu, pitkään leffaan tottunut tuotantoyhtiö luopui hankkeesta. Elokuvasäätiö neuvoi tekemään ideasta kymmenminuuttisen genrekokeilun, mutta olimme käsikirjoittajan kanssa eri mieltä. Sinnikkyys ja riittävä pään hakkaaminen YLE:n ja Elokuvasäätiön seinään johti jonkinlaiseen pakkomielteeseen siitä, että elokuva nyt yksinkertaisesti tehdään. Elokuvan kuvaukset olivat jo alkaneet, kun alkoi tuntua siltä, että lyhyt pitkä elokuva voisi olla tarinalle mielekkäämpi ratkaisu kuin pitkä lyhytelokuva, ja päätös pitkästä elokuvasta syntyi”, Haglund kertoo. Hänen oma Amazement-tuotantoyhtiönsä otti Poissa-elokuvan tuotannokseen, ja pääkuvausjakso alkoi syksyllä 2013.

Elokuvaa on kuvattu muun muassa Yhdysvalloissa, Teneriffalla ja Virossa.

”Tiesin, että elokuva, joka tapahtuu ympäri maapalloa eri vuodenaikoina, olisi kuitenkin todennäköisesti todella kallis toteuttaa. Nyt, kun lähes koko elokuva on kuvattu, tuntuu, ettei tätä olisi voitukaan toteuttaa toisella tuotantomenetelmällä – ainakaan tavallisen suomalaisen elokuvan budjetilla”, Haglund toteaa.

Kaikki Poissa-elokuvan työryhmän jäsenet, myös näyttelijät, ovat mukana talkoovoimin, mikä mahdollistaa elokuvan toteuttamisen omakustanteisesti. ”Ympärilläni on muutaman hengen motivoitunut työryhmä, jota ilman tätä elokuvaa ei olisi koskaan voitu toteuttaa. Elokuvan ydintyöryhmän jäsenet ovat elokuvan rautaisia ammattilaisia, ja he ovat ihailtavalla asenteella tehneet työtä sen eteen, että tämä omaehtoinen ja kunnianhimoinen täyspitkä elokuva todella valmistuu ja saa ensi-iltansa.”, Haglund kehuu ja jatkaa: ”On ollut mahtavaa myös huomata, miten monet ihmiset ja tahot ovat suhtautuneet projektiimme suopeasti ja myöntäneet tilojaan sekä tavaroitaan veloituksetta käyttöömme.”

”Jos rahaa olisi pelissä, budjetti ei välttämättä olisi riittänyt joihinkin kuvauspaikkoihin, joihin nyt pääsimme ilmaiseksi.”

Haglund painottaa, että yhteinen kunnianhimo työryhmän kesken on äärimmäisen tärkeä edellytys tällaiselle työskentelytavalle; ”Kun ohjaajana lähtee tekemään juttua, johon kaverit uskovat ja lähtevät ilmaiseksi mukaan, ainoa palkka heille on hyvä elokuva CV:ssä. Olisi siis parempi tehdä se hyvä elokuva!”, hän naurahtaa. ”Rahoitustahojen pitäisi todella alkaa huomioida nuoria tekijöitä ja valtavirrasta poikkeavia hankkeita eri tavalla kuin nykyään, jotta uusia hankkeita tuettaisiin vaikka pienilläkin summilla.”

On omakustanteisessa tekemisessä Haglundin mukaan hyviäkin puolia. ”Mahtavaa tässä tuotantotavassa on tietenkin omaehtoisuus ja vapaus, kun kukaan ei hengitä niskaan. Samalla se tarkoittaa kuitenkin sitä, että on itse paljosta vastuussa. Toisenlaisessa tuotannossa pyrkisin ehkä vähemmän tinkimään visiostani. Toisaalta lähes kaikki kuvattu materiaali on toteutunut sellaisena kuin ajattelinkin, eli ei voi valittaa.”

Kello lähestyy kolmea yöllä, ja kuvauksia juna-asemalla lopetellaan. Enää on muutama kuvauspäivä jäljellä, mutta Haglundille projekti jatkuu vielä leikkauksen ja levittämisen muodossa. Tällaisen elokuvan tulevaisuus on vielä hämärän peitossa, kun levitysmahdollisuuksia on monia. ”Toivon tietenkin, että elokuva saa eri tavoilla – kriitikoiden, katsojien ja festivaalien suhteen – mahdollisimman hyvän vastaanoton. Toivon, että se pääsee esille. Vaihtoehtoista elokuvaa ei esitetä missään tapauksessa liikaa, ja Poissa on melko omalaatuinen tapaus”, Haglund hymyilee.

jaa artikkeli: