”What the fuck do you do here?”
Sunnuntaina huono ilma oli tyhjentänyt Tallinnan kadut. Pidin sadetta ratikkapysäkin katoksen alla, ja fiilis oli harmaa. Yhtäkkiä jostain takavasemmalta ilmaantui maastopukuun sonnustautunut vironvenäläinen mies, joka avasi keskustelun vodkantuoksuiseesti murtaen: ”Juu aar from Finland whjat the fjak do ju du hjer?”
Kysymystä seurasi vihainen, venäjänkielinen monologi, jonka mies lopetti viron- ja englanninkieliseen avautumiseen siitä, kuinka suomalaiset ottavat vastaan aivan liikaa neekereitä ja rajat pitäisi pitää tiukemmin kiinni kuin somalinaisen haarat.
Viron politiikka on pakolais- ja maahanmuuttovastaista, ja se näkyy katukuvassa.
On sanottu, että Virosta on tietoisesti yritetty tehdä mahdollisimman epähoukuttelevaa paikkaa turvapaikanhakijoille ja maahanmuuttajille. Yksinkertaisimmillaan pyrkimyksen huomaa etnisten ruokapaikkojen puuttumisena, hurjimmillaan esimerkiksi hiljattain Tartossa sattuneessa nigerialaisiin vaihto-oppilaisiin kohdistuneessa hyökkäyksessä.
Maahanmuuttovastaisten virolaisten suurimpia huolia ovat Islam, terrorismi sekä murhe kansallisen identiteetin ja oman kielen katoamisesta. Myös huoli siitä, että virolaisten omat ongelmat jäävät taka-alalle pakolaisten saapuessa, on olemassa. Viron kielessä ei muuten ole korrektia sanaa tummaihoisille; mustista ja neekereistä puhuminen on tavallista.
Maahanmuuttajiin kohdistuvaa vihamielisyyttä perustellaan historialla, eli neuvostovallan jälkeensä jättämillä muistoilla, jotka elävät vahvoina varsinkin vanhemman väestön mielissä.
Viron lähihistoria on värikäs. Heinäkuussa 1941 Natsi-Saksa valloitti Viron itselleen, ja 1944 Neuvostoliitto ”vapautti” Viron neuvostotasavallaksi ja hallitsi Viroa aina hajoamiseensa saakka. Deutsche Wellessä äskettäin julkaistussa artikkelissa Viron ainoan vastaanottokeskuksen sosiaalityöntekijä kertoo, että osa virolaisista todella pelkää neuvostovallan kaltaista uhkaa. Näin siitä huolimatta, että tällä kertaa on kyse hädänalaisista ihmisistä, ei valloittajista.
Vaon kaupungin vastaanottokeskus joutui terrorin kohteeksi syyskuun alussa, kun viidenkymmenen pakolaisen kotina toimiva rakennus yritettiin tuhopolttaa aamuyöstä. Teko tuomittiin laajalti virolaisessa mediassa. Kuitenkin Viron konservatiivisen kansanpuolueen edustaja Martin Helme sanoi tuhopolttoyrityksen olevan vasta alkua ja maahanmuuttajien lisääntyvän määrän aiheuttavan virolaisväestön nousua vastarintaan.
Virossa on niin marginaalisen vähän pakolaisia, että suurin osa virolaisista ei tunne yhtäkään. Silti määristä tapellaan.
Seuraavan kahden vuoden aikana Viro on sitoutunut ottamaan 550 pakolaista, ja tästä päätöksestä on väännetty kättä tuskaisesti. Vuodesta 1997 vuoteen 2015 Viro on ottanut vastaan yhteensä vain 150 pakolaista, joten tuore päätös tulee moninkertaistamaan määrän. Tietoisuus esimerkiksi Syyrian kriisistä on virolaisten keskuudessa vähäistä, kun taas Ukrainan tilanne on tullut lähemmäs. Suurin osa Viroon saapuvista pakolaisista tuleekin Ukrainasta.
Onneksi kaikki täällä eivät ole maahantulovastaisia; syyskuussa sadat virolaiset kokoontuivat Tallinnaan osoittaamaan mieltään avoimemman Viron puolesta. Ratikkapysäkillä tapaamani totuudenjulistaja ei varmaankaan ollut tuolloin paikalla, mutta todella toivon, että edes miehen käsipuolessa roikkunut alle kouluikäinen lapsi kyseenalaistaisi isänsä arvomaailman.
Kirjoittaja on Virossa vaihdossa oleva radio- ja tv-tuotannon opiskelija, joka haluaisi suvaitsevaisuuden pakolliseksi oppiaineeksi maailmanlaajuisesti. Inkerin 84 km -kolumnia saadaan seurata Taajuudesta tämän syksyn ajan. Teretulemast lugema!
Kaupunkiradio
